Kinkerit

 

Tänä päivänä kinkerit ovat rentoja yhteen kokoontumisia kahvittelun merkeissä. Ei enää ”kuulusteluja” tai rippikoulun pitoa. Kanttoreiden opastuksella saamme tutustua virsikirjaan. Kinkereille voi tulla mistä tahansa kylästä tai keskustasta, enää ei ole olemassa ”kylärajoja”, ettei toisen kylän kinkereille voisi tulla – kaikki tilaisuudet ovat siis kaikille avoimia. Tervetuloa rohkeasti mukaan! Monet ovat yllättyneet, miten mukavaa kinkereillä voi ollakaan!

Jos haluat kysyä lisää, voit ottaa yhteyttä kulloinkin mukana olevaan työntekijään. Yhteystiedot löytyvät tästä linkistä.

Pajunkissat

Kinkerit - ennen

 

Ennen kinkerit olivat yksi keskeinen kansanopetuksen muoto. Kinkerien pääosan muodosti kinkeriväen luettaminen: kinkereillä seurakuntalaisten lukutaidon ja katekismuksen tuntemus laitettiin testiin. Nykyisin tietojasi tai taitojasi ei kysellä - tule rohkeasti mukaan!

Raamattu ja kahvikuppi

Kinkerit nykyisin

kinkerit tarjoavat mahdollisuuden leppoisaan yhdessäoloon ja kahvitteluun sekä seurakuntalaisten että seurakunnan työntekijöiden kanssa keskusteluun. Kinkerit ovat osa seurakunnan kristillistä kasvatusta, ja niillä on myös yhteisöllistä merkitystä ihmisten kokoajina. Perinteinen kyläily ja yhteisen ajan viettäminen on vähentynyt, koska ihmiset ovat kiireisempiä ja virikkeitä on paljon. Kiireisenä aikana yhteisöllisyys on kuitenkin korostunut; kinkerit tarjoavat ihmiselle sielun ravintoa, yhteisöllistä toimintaa ja lämmintä yhdessäolon tunnelmaa. Vieläkin kinkereillä käy vuosittain runsaat 100 000 suomalaista.

Hämeenkyrössä kinkerit ovat pääosin tammi-maaliskuussa vuosittain.

pappi

Aikuis-, lähetys-, diakonia- ja veteraanityön pappi ja toimituksista (erityisesti hautaukset) ensisijaisesti vastaava pappi

Täällä Hämeenkyrössä minut on jo opittu tuntemaan avoimena estetiikkona ja kulttuurin suurkuluttajana. Arvostan myös kaikkea vanhaa sekä perinteitä, mutta elän tässä ajassa. Huumorissani ja perusiloisessa luonteessani näkyvät karjalaisjuureni. Harrastan runoja, kirjallisuutta, teatteria, puutarhaa, ruokaa ja kodin hoitoa. Olen myös mukana monissa yhdistyksissä ja järjestöissä. Perheeseeni kuuluu mieheni ja hänen kaksi poikaansa, jotka ovat jo aikuisia.

Minua pappina kuvaa varmaan se, että aika usein minulle sanotaan: "Ei uskoisi, että olet pappi. Sinähän puhut ihan tavallisia asioita ja olet ihan tavallinen ihminen!" Ja oikeasti, niinhän me kaikki papit olemme :)

Olen ollut tässä seurakunnassa töissä vuodesta 2009. Työtehtäviini kuuluvat messut, hartaudet ja toimitukset, kaikki papin perinteiset työt. Jumalanpalveluselämässä vastuullani on organisoida messuavustajien vapaaehtoista työtä ja koulutusta. Erityisesti vastaan seurakunnassamme hautaan siunaamisista. Jokainen toimitus on minulle kunniatehtävä.

Huolehdin seurakunnassa myös veteraanityöstä, sillä sieluni on läpikotaisin sinivalkoinen. Minulle isänmaallisuus on ennenkaikkea sitä, ettei kaveria jätetä, vaan huolehdimme toinen toisistamme - tämä on veteraanien henkinen ja hengellinen perintö, mutta myös diakoniatyön ydin - lähimmäisenrakkaus. Tätä veteraanipolven perintöä olen saanut toteuttaa niin Veteraanien perinnekerhossa, Vanajan varttuneet -kerhossa ja kuin myös diakoniatyössä yleisesti. Lisäksi olen mukana aikuistyössä, johon kuuluvat mm. Sarven lauluillat. Minut löytää myös Pappilan porinapiiristä, joka kokoontuu työhuoneessani Isopappilassa.

t. Anu-pappi