Kinkerit

Tänä päivänä kinkerit ovat rentoja yhteen kokoontumisia kahvittelun merkeissä. Ei enää ”kuulusteluja” tai rippikoulun pitoa. Kinkereillä on mukana seurakunnasta yleensä pappi ja kanttori. Pappi tuo tilanteeseen jonkin kinkeriteemaan sopivan keskusteluaiheen, josta yhdessä jutellaan. Jokainen saa tuoda keskusteluun omat mielipiteensä, myös vastakkaiset. Toisaalta kenenkään ei ole pakko osallistua keskusteluun - voi myös hyvillä mielin kuunnella muita! 

Musiikilla on kinkereillä myös oma tärkeä sijansa. Usein laulamme kinkeriväen toivevirsiä ja kanttori esittelee joitain uusia virsiä. Kinkereille voi tulla mistä tahansa kylästä tai keskustasta. Nykyisin ei enää ole olemassa ”kinkeripiirejä”, ettei toisen kylän kinkereille voisi tulla. Kaikki kinkeritilaisuudet ovat siis kaikille avoimia. Kinkerit vietetään yleensä jonkun kylän asukkaan kodissa, jonne voi tulla vaikka ei talon väkeä tuntisikaan. Kinkerit on hieno mahdollisuus myös tutustua uusiin ihmisiin! Tervetuloa rohkeasti mukaan! Monet ovat yllättyneet, miten mukavaa kinkereillä voi ollakaan!

Vuoden 2023 kinkerit on pidetty ja seuraavan kerran kinkereille pääsee kevättalvella 2024.

Kaksi naista kahvittelee ja keskustelee.
Kinkerit ovat nykyään rentoja ja iloisia yhdessäolon hetkiä kahvikupin äärellä.

Kinkerit ennen

Ennen kinkerit olivat yksi keskeinen kansanopetuksen muoto: kinkereillä seurakuntalaisten lukutaidon ja katekismuksen tuntemus laitettiin testiin. Nykyisin tietojasi tai taitojasi ei kysellä - tule rohkeasti mukaan!

Tyttö ja koira sekä Yhteisvastuulipas.
Kinkereillä on mahdollisuus tehdä hyvää osallistumalla Yhteisvastuukeräykseen.

Kinkerit nykyisin

Tänä päivänä kinkerit on leppoisa ja monesti hauska huumorin siivittämä yhdessäolon hetki kahvitteluineen. Kinkerit kokoavat seurakuntalaisia yhteen sekä tutustumaan toisiinsa ja seurakunnan työntekijöihin. Edelleen kinkereillä on mahdollisuus osallistua myös mielenkiintoiseen keskusteluun hengellisistä asioista ja laulaa yhdessä.

Perinteinen kyläily ja yhteisen ajan viettäminen ovat nykyisin vähentyneet, koska ihmiset ovat kiireisempiä ja virikkeitä on paljon. Moni ei tunne naapureitansa, vaikka haluaisi heihin tutustua. Hämeenkyrössä olemme halunneet pitää kiinni siitä, että kinkerit vietetään pääosin kodeissa, sillä ne ovat lämminhetkisiä paikkoja tulla tutuiksi. Kinkerit tarjoavat ihmiselle sielun ravintoa, yhteisöllistä toimintaa ja lämmintä yhdessäolon tunnelmaa. 

Kinkerit ovat avoimia kaikille, joten olet lämpimästi tervetullut myös naapurikylien tai taajamien tilaisuuksiin.

Kinkerit meillekin?

Hämeenkyrössä kinkerit ovat pääosin tammi-maaliskuussa vuosittain. Mikäli olet kiinnostunut avaamaan kotisi kinkeriväelle, ota rohkeasti yhteyttä pastori Anu Mätäsniemeen. On hyvä muistaa, että kinkeritalon ei tarvitse olla suursiivottu suuri maatila, vaan kaikki kodit ovat sopivia kerrostaloasunnoista rivitaloihin! Sopu sijaa antaa eikä kukaan ei tule toisen kotiin tupatarkastukselle, vaan kohtaamaan toisia ihmisiä.

Jälkeenpäin ovat monen kinkeritalon asukkaat iloinneet, miten hieno hetki kinkerit olivat ja miten he saivat uusia tuttuja, kunhan vain alkujännityksen sai voitettua. Usein kinkerikodeissa odotetaan jo omaa vuoroa, milloin taas saa kotiinsa mukavaa väkeä. Kinkeritalon tarjoiluissa on myös pitäydytty siinä, että kahvin kanssa tarjottavaa on enintään kahta lajia - näin ei luoda paineita aina vain suuremmista pitopöydistä seuraaville kinkerikodeille. Tärkeintä on siis yhdessäolo ja lämmin tunnelma, eivät puitteet!

Ota yhteyttä

pastori
Yrjö-Koskisentie 6
39100 Hämeenkyrö

Aikuis-, diakonia ja veteraanityön pappi ja toimituksista (erityisesti hautaukset) ensisijaisesti vastaava pappi, vapaaehtoistoiminta, viestintä ja tiedotus

Täällä Hämeenkyrössä minut on jo opittu tuntemaan avoimena estetiikkona ja kulttuurin suurkuluttajana. Arvostan myös kaikkea vanhaa sekä perinteitä, mutta elän tässä ajassa. Huumorissani ja perusiloisessa luonteessani näkyvät karjalaisjuureni. Harrastan runoja, kirjallisuutta, teatteria, puutarhaa, ruokaa ja kodin hoitoa. Olen myös mukana monissa yhdistyksissä ja järjestöissä. Perheeseeni kuuluu mieheni ja hänen kaksi poikaansa, jotka ovat jo aikuisia.

Minua pappina kuvaa varmaan se, että aika usein minulle sanotaan: "Ei uskoisi, että olet pappi. Sinähän puhut ihan tavallisia asioita ja olet ihan tavallinen ihminen!" Ja oikeasti, niinhän me kaikki papit olemme :)

Olen ollut tässä seurakunnassa töissä vuodesta 2009. Työtehtäviini kuuluvat messut, hartaudet ja toimitukset, kaikki papin perinteiset työt. Erityisesti vastaan seurakunnassamme hautaan siunaamisista. Jokainen toimitus on minulle kunniatehtävä. Olen myös diakoniapappi ja hoidan seurakunnan yhteyksiä paikallisiin hoivayksiköihin. Hoidan myös seurakunnan someasioita. Toimin seurakunnan vapaaehtoistoiminnan yhteyshenkilönä ja pidän asiaa seurakunnassa esillä. Jumalanpalveluselämässä vastuullani on organisoida messuavustajien vapaaehtoistoimintaa ja koulutusta.

Vastaan seurakunnassa veteraanityöstä, sillä sieluni on läpikotaisin sinivalkoinen. Minulle isänmaallisuus on ennenkaikkea sitä, ettei kaveria jätetä, vaan huolehdimme toinen toisistamme - tämä on veteraanien henkinen ja hengellinen perintö, mutta myös diakoniatyön ydin - lähimmäisenrakkaus. Tätä veteraanipolven perintöä olen saanut toteuttaa niin Veteraanien perinnekerhossa, Vanajan varttuneet -kerhossa ja kuin myös diakoniatyössä yleisesti. Lisäksi olen mukana aikuistyössä, johon kuuluvat mm. Sarven lauluillat. Minut tapaa myös somessa Anu-papilla on asiaa -hartauksissa.

t. Anu-pappi

Lapsen kädet pianon koskettimilla.
Musiikki ja virret ovat kinkereillä keskeisessä roolissa.