Kinkerit ennen
Ennen kinkerit olivat yksi keskeinen kansanopetuksen muoto: kinkereillä seurakuntalaisten lukutaidon ja katekismuksen tuntemus laitettiin testiin. Nykyisin tietojasi tai taitojasi ei kysellä - tule rohkeasti mukaan!
Kinkerit nykyisin
Tänä päivänä kinkerit on leppoisa ja monesti hauska huumorin siivittämä yhdessäolon hetki kahvitteluineen. Kinkerit kokoavat seurakuntalaisia yhteen sekä tutustumaan toisiinsa ja seurakunnan työntekijöihin. Edelleen kinkereillä on mahdollisuus osallistua myös mielenkiintoiseen keskusteluun hengellisistä asioista ja laulaa yhdessä.
Perinteinen kyläily ja yhteisen ajan viettäminen ovat nykyisin vähentyneet, koska ihmiset ovat kiireisempiä ja virikkeitä on paljon. Moni ei tunne naapureitansa, vaikka haluaisi heihin tutustua. Hämeenkyrössä olemme halunneet pitää kiinni siitä, että kinkerit vietetään pääosin kodeissa, sillä ne ovat lämminhetkisiä paikkoja tulla tutuiksi. Kinkerit tarjoavat ihmiselle sielun ravintoa, yhteisöllistä toimintaa ja lämmintä yhdessäolon tunnelmaa.
Kinkerit ovat avoimia kaikille, joten olet lämpimästi tervetullut myös naapurikylien tai taajamien tilaisuuksiin.
Kinkerit meillekin?
Hämeenkyrössä kinkerit pidetään vuosittain kylillä kevättalvella pääsiäiseen mennessä. Mikäli olet kiinnostunut avaamaan kotisi kinkeriväelle, ota rohkeasti yhteyttä pastori Anu Mätäsniemeen. On hyvä muistaa, että kinkeritalon ei tarvitse olla suursiivottu suuri maatila, vaan kaikki kodit ovat sopivia kerrostaloasunnoista rivitaloihin! Sopu sijaa antaa eikä kukaan ei tule toisen kotiin tupatarkastukselle, vaan kohtaamaan toisia ihmisiä.
Jälkeenpäin ovat monen kinkeritalon asukkaat iloinneet, miten hieno hetki kinkerit olivat ja miten he saivat uusia tuttuja, kunhan vain alkujännityksen sai voitettua. Usein kinkerikodeissa odotetaan jo omaa vuoroa, milloin taas saa kotiinsa mukavaa väkeä. Kinkeritalon tarjoiluissa on myös pitäydytty siinä, että kahvin kanssa tarjottavaa on enintään kahta lajia - näin ei luoda paineita aina vain suuremmista pitopöydistä seuraaville kinkerikodeille. Tärkeintä on siis yhdessäolo ja lämmin tunnelma, eivät puitteet!
Ota yhteyttä
Viestintä, vapaaehtoistoiminta, hautaan siunaaminen, aikuis- ja diakoniatyö sekä sotiemme sukupolvien perinnetyö.
Olen ollut tässä seurakunnassa töissä vuodesta 2009. Työtehtäviini kuuluvat messut, hartaudet ja toimitukset, kaikki papin perinteiset työt. Erityisesti vastaan seurakunnassamme hautaan siunaamisista.
Olen diakoniapappi ja hoidan seurakunnan yhteyksiä paikallisiin hoivayksiköihin. Vastaan seurakunnassa sotiemme sukupolvien perinnetyöstä, sillä sieluni on läpikotaisin sinivalkoinen. Minulle isänmaallisuus on ennenkaikkea sitä, ettei kaveria jätetä, vaan huolehdimme toinen toisistamme - tämä on sotiemme veteraanien sekä sotiemme sukupolvien henkinen ja hengellinen perintö, mutta myös diakoniatyön ydin - lähimmäisenrakkaus. Vastaan yhdessä monien paikallisten yhdistysten kanssa Veteraanien perinnekerhon toiminnasta sekä isänmaallisten seppeleenlaskujen jne tilaisuuksien järjestämisestä.
Toimin seurakunnan vapaaehtoistoiminnan yhteyshenkilönä ja organisoin esimerkiksi messuavustajien, Jumalan kämmenellä -kirjoittajien sekä kirkkoväärtien toimintaa. Lisäksi olen mukana aikuistyössä, johon kuuluu Laulu- ja soitinyhtye Mamma, Pappi ja Pappojen toiminta Sarven lauluilloissa. Vastaan myös seurakunnan viestinnästä.
Täällä Hämeenkyrössä minut on jo opittu tuntemaan avoimena estetiikkona ja kulttuurin suurkuluttajana. Arvostan myös kaikkea vanhaa sekä perinteitä, mutta elän tässä ajassa. Huumorissani ja perusiloisessa luonteessani näkyvät karjalaisjuureni. Harrastan runoja, kirjallisuutta, teatteria, puutarhaa, ruokaa ja kodin hoitoa.
Minua pappina kuvaa varmaan se, että aika usein minulle sanotaan: "Ei uskoisi, että olet pappi. Sinähän puhut ihan tavallisia asioita ja olet ihan tavallinen ihminen!" Ja oikeasti, niinhän me kaikki papit olemme :)
