Seurakuntakerhot

Teen diakoniatyötä eri ikäisten parissa, ja lisäksi työhöni kuuluu lähetykseen ja kansainvälisyyteen liittyviä asioita. Toivon, että minuun on helppo ottaa yhteyttä kaikenlaisissa asioissa.

Olen Espoosta Hämeenkyrön maaseudulle kulkeutunut kolmen lapsen äiti.

Innostun elämän eri sävyistä ja erilaisista ihmisistä. Vapaa-ajallani rapsuttelen kissoja ja lampaita.

Hei!

Olen Johanna Graeffe ja toimin diakoniatyöntekijänä Hämeenkyrön seurakunnassa. Diakoniatyön lisäksi hoidan seurakunnassamme ystävyysseurakuntatyötä Vironssa sijaitsevan Mustveen seurakunnan kanssa.

Minuun voit ottaa yhteyttä jos kaipaat keskustelua, kotikäyntiä, tukea surussa tai jos joku muu huoli painaa mieltäsi tai tarvitset esim. apua taloudellisten asioiden selvittelyyn.

Seurakuntatyössä sydäntäni lähellä on ihmisten kaikenlaiset kohtaamiset, joko kahden kesken tai isommalla joukolla. Minut voit löytää vaikkapa Myötätuuli-päivästä, seurakuntaretkiltä ja leireiltä tai muusta diakonian toiminnasta.

Arvostan työssäni verkostoitumista ja yhteistyön tekemistä eri tahojen; kunnan, järjestöjen ja eri toimijoiden kanssa, sillä yhdessä saamme enemmän aikaan. Erityisesti iloitsen jokaisesta vapaaehtoisesta ja kaikenlaisesta vapaaehtoistyöstä mitä seurakunnassamme tehdään.

Perheeseeni kuuluu aviomies, kaksi teini-ikäistä nuorta sekä Lilli-koira. Vapaa-ajalla viihdyn perheen parissa, puutarhatöissä, metsälenkeillä ja mökillä.

Olen Pirjo Järvinen, diakoniatyöntekijä, jonka työhön kuuluu sekä diakoniaa että aikuistyön asioita.
Minuun voi olla yhteydessä toivoessaan keskusteluapua tai kotikäyntiä, tietoa esim. pienpiireistä, Naistenkahviloista ja Alfa-kurssista.
Vapaa-ajallani viihdyn kävelylenkeillä, luen, maalaan akvarelleja sekä hoidan perhettä, kissoja ja pihaa.

Täällä Hämeenkyrössä minut on jo opittu tuntemaan avoimena estetiikkona ja kulttuurin suurkuluttajana. Arvostan myös kaikkea vanhaa sekä perinteitä, mutta elän tässä ajassa. Huumorissani ja perusiloisessa luonteessani näkyvät karjalaisjuureni. Harrastan runoja, kirjallisuutta, teatteria, puutarhaa, ruokaa ja kodin hoitoa. Olen myös mukana monissa yhdistyksissä ja järjestöissä. Perheeseeni kuuluu mieheni ja hänen kaksi poikaansa, jotka ovat jo aikuisia.

Minua pappina kuvaa varmaan se, että aika usein minulle sanotaan: "Ei uskoisi, että olet pappi. Sinähän puhut ihan tavallisia asioita ja olet ihan tavallinen ihminen!" Ja oikeasti, niinhän me kaikki papit olemme :)

Olen ollut tässä seurakunnassa töissä vuodesta 2009. Työtehtäviini kuuluvat messut, hartaudet ja toimitukset, kaikki papin perinteiset työt. Erityisesti vastaan seurakunnassamme hautaan siunaamisista. Jokainen toimitus on minulle kunniatehtävä. Olen myös diakoniapappi ja hoidan seurakunnan yhteyksiä paikallisiin hoivayksiköihin. Hoidan myös seurakunnan someasioita. Toimin seurakunnan vapaaehtoistoiminnan yhteyshenkilönä ja pidän asiaa seurakunnassa esillä. Jumalanpalveluselämässä vastuullani on organisoida messuavustajien vapaaehtoistoimintaa ja koulutusta.

Vastaan seurakunnassa veteraanityöstä, sillä sieluni on läpikotaisin sinivalkoinen. Minulle isänmaallisuus on ennenkaikkea sitä, ettei kaveria jätetä, vaan huolehdimme toinen toisistamme - tämä on veteraanien henkinen ja hengellinen perintö, mutta myös diakoniatyön ydin - lähimmäisenrakkaus. Tätä veteraanipolven perintöä olen saanut toteuttaa niin Veteraanien perinnekerhossa, Vanajan varttuneet -kerhossa ja kuin myös diakoniatyössä yleisesti. Lisäksi olen mukana aikuistyössä, johon kuuluvat mm. Sarven lauluillat. Minut tapaa myös somessa Anu-papilla on asiaa -hartauksissa.

t. Anu-pappi