Pienikin on tärkeä!

Olen Merja Eloranta, lastenohjaaja. Aloitin seurakunnassa syksyllä 1997 tekemällä lastenohjaajan sijaisuuksia. Myöhemmin kouluttauduin lastenohjaajaksi oppisopimuksella ja valmistuin keväällä 2007. Tein kuuden vuoden pätkän vastaavan lastenohjaajan töitä ja palasin perustyöhön syksyllä 2019. Syksystä 2018 olen ollut mukana myös aikuistyössä vetäen Ankkuri-iltoja pariskunnille.

34:n avioliittovuoden jälkeen jäin leskeksi joulukuussa 2020. Elämääni tuovat lohtua aikuiset lapseni sekä kaksi pientä lastenlasta. Myös Jumalan huolenpito, rukoilevat ystävät ja tämä ihana työ lasten ja perheiden parissa auttavat jaksamaan. Pidän kovasti kuntoliikunnasta, lukemisesta, käsitöistä ja lauta- ja korttipelien pelaamisesta (bridge!). Kuuntelen myös mielelläni musiikkia, kokoan palapelejä ja vietän paljon aikaa lastenlasteni kanssa.

Muistan hyvin, kuinka olin ensimmäistä kertaa kouluikäisille järjestetyllä seurakunnan leirillä. Minun ei alunperin pitänyt sille edes osallistua, mutta niin vain kävi. Olin isän, äidin ja sisarusteni kanssa ollut pyhäkoululeirillä ja leirin lopussa leirikeskuksen pihaan saapui bussillinen kouluikäisiä. He olivat tulossa seuraavaksi alkavalle kouluikäisten leirille. Silloin seurakunnan nuorisotyönohjaaja tuli kysymään, haluaisinko minäkin jäädä tuolle leirille ja minä halusin. Sillä leirillä oli kivaa! Siitä lähtien olen tykännyt  lähteä leirille. Ensin leiriläisenä, sitten isosena, apuohjaajana ja lopulta leirin vetäjänä. Toivon että nyt, kun itse järjestän leirejä ja muuta toimintaa kouluikäisille, että joku mukaan tulija voisi saada yhtä hyvän kokemuksen kuin itse lapsena sain.

Tulin töihin Hämeenkyrön seurakuntaan syksyllä 2005. Minut tapaa esimerkiksi lastenleirillä, riparilla, kouluilla, junnu-illassa ja nuorten toiminnassa. Minulta voi kysellä kaikesta seurakunnan kouluikäisten toiminnasta.

Minulla on kolme lasta ja ihana vaimo. Pidän musiikista, soita kitaraa ja tykkään laulaa paljon. Tykkään myös urheilusta, harrastan mm. maratonjuoksua, sählyä, frinbeegolfia ja geokätköilyä.

Hei olen seurakunnassa vuoden 2020 alussa aloittanut perhetyöntekijä. Perhe-elämä on omakohtaisestikin tuttua, sillä kotoa löytyy aviomies ja neljä vilkasta 3-14-vuotiasta poikaa. Perhetyön lisäksi olen mukana varhaisnuorisotyössä. Unelmani seurakunnasta on sellainen, että se saisi olla meille jokaiselle toinen koti, jossa voi jakaa yhteistä uskoa ja elämä avoimesti ja rehellisesti. Toivon sen olevan myös paikka, jossa jokainen saisi löytää omat lahjansa ja palvella niillä rohkeasti toinen toisiaan ja Jumalaa.