Otamme osaa

Olette menettäneet läheisenne.

Kuolema tulee usein yllätyksenä. Se hämmentää läheisiä  ja tuo myös monia käytännön kysymyksiä. Toivomme seuraavien tietojen olevan teille avuksi järjestäessänne hautajaisia. Hautaustavat vaihtelevat jonkin verran eri paikkakunnilla – tämä on Hämeenkyrön seurakunnan tapa järjestää hautajaiset.

Seurakunnan virastossa sovitaan hautausaika ja –paikka, kustannusasiat sekä opastetaan käytännön järjestelyissä. Ennen hautauspäivää siunaavan papin kanssa käydään läpi tilaisuuden kulku sekä keskustellaan vainajan elämästä. Pappi on surussa omaisten tukena ja hänelle voi puhua luottamuksella mistä tahansa asiasta. Omaiset voivat esittää siunaavalle papille toiveensa siunaustilaisuuden kulusta. Seurakunnassamme on tapana, että pappi ottaa yhteyttä omaisiin, joten omaisten ei tarvitse huolehtia yhteydenotosta.

Vainajan siunaaminen

Siunaus toimitetaan kirkossaLinkki avautuu uudessa välilehdessä, Vanhan hautausmaan kappelissaLinkki avautuu uudessa välilehdessä tai Mäntyrinteen kappelissaLinkki avautuu uudessa välilehdessä. Siunaustilaisuutta voidaan viettää myös ulkona haudalla. Vanha kappeli on käytössä vain kesäaikana.

Vainajan mennessä tuhkattavaksi siunauksen jälkeen, omaiset ottavat tilaisuuden jälkeen arkun luo laskemansa kukat mukaansa. Arkun päälle tilattu kukkalaite voidaan myös ottaa mukaan, sillä sitä ei tuhkata vainajan mukana.

Uurnan lasku

Hämeenkyrössä hautaustoimistot huolehtivat vainajan tuhkaamisen ajankohdasta krematorioon omaisten kanssa. Uurnan laskeminen sovitaan aina seurakunnan kanssa, kun tiedetään milloin krematorio luovuttaa uurnan omaisille. Vainajan siunannut pappi voi olla tulla mukaan uurnan laskuun ja toimittaa pienen rukoushetken, mikäli omaiset tahtovat. Seurakunnan työvuorossa oleva suntio on läsnä seurakunnan edustajana uurnan laskussa, jos pappia ei toivota paikalle.

Vainajan muistaminen

Perinteiseen tapaan vainajan nimi luetaan seurakuntamme messussa hautausta seuraavana sunnuntaina, jolloin vainajan ja hänen omaistensa puolesta rukoillaan. Toivomme omaisten osallistuvan messuun. Pyhäinpäivänä seurakunnassamme järjestetään tilaisuus, missä luetaan edellisen Pyhäinpäivän jälkeen kuolleiden seurakuntamme jäsenten nimet.

Haudalle lasketut kukat

Hautaustoimen ohjesäännön mukaan hautauksen jälkeen haudalle lasketut kukat tulee siistiä 14 vrk:n aikana. Tämän tekee seurakunnan henkilökunta, mikäli omaiset eivät sitä tee. Omaiset voivat halutessaan hakea hautauksen jälkeisenä päivänä kukkalaitteiden värssyt, mikäli haluavat ne muistoksi. Muussa tapauksessa nämä hävitetään kukkien kanssa.

Kuolinilmoitus

Kuolinilmoitus voidaan julkaista paikkakunnan sanomalehdessä, jos omaiset näin päättävät. Kuolinilmoitus voi olla ennen tai jälkeen siunauksen. Seurakunta ilmoittaa vainajan nimen ja iän siunauksen jälkeen paikallislehteen, mikäli omaiset eivät kiellä ilmoituksen antamista.

Haudan hoito

Hautauksen jälkeen hauta kunnostetaan seurakunnan toimesta. Kivityöt eivät sisälly kunnostukseen. Kirkkolain mukaan haudan hoidosta vastaavat omaiset. Omaiset voivat halutessaan tilata haudan kesähoidon Hämeenkyrön seurakunnasta. Haudanhoidot tilataan seurakunnan kirkkoherranvirastosta.
Hautatoimen ohjesääntö on vahvistettu Tampereen hiippakunnan tuomiokapitulissa ja sitä on pyydettäessä saatavana seurakunnan virastosta.

Muistomerkki

Muistomerkkiä hankittaessa omaisten on syytä keskustella hautausmaan työnjohtajan sekä muistomerkin valmistajan kanssa merkkiä koskevista ohjeista ja säädöksistä.

Yhteenveto hautajaisjärjestelyistä:

• hautauslupa
• arkun ja mahdollisesti uurnan hankkiminen sekä mahdollinen kukkalaite arkun päälle
• hautausajan sopiminen, papin tapaaminen (pappi ottaa yhteyttä)
• kuolinilmoitukset sekä kutsu tilaisuuteen
• suruliputus
• tarvittaessa yhteydenotto veteraani- ja invalidijärjestöihin
• siunaus- ja muistotilaisuus
• uurnan laskeminen hautaan
• haudan hoidon järjestäminen ja muistomerkin hankkiminen
• perunkirjoitus

Kun suru on liian raskas kantaa

Seurakunta järjestää sururyhmiä läheisensä menettäneille. Voit puhua seurakunnan työntekijän kanssa myös kahden kesken, minkä tahansa kriisin tai vastoinkäymisen kohdatessa. Älä epäröi ottaa yhteyttä. Kaikki keskusteluapu on luottamuksellista. Työntekijöiden yhteystietoja löydät täältä: Apua ja tukea.

Surussa loistaa pääsiäisaamun toivo - Anu-papin ajatuksia hautaan siunaamisesta

Yksi tärkeimpiä työtehtäviäni on viikoittain hoitaa hautaan siunaamisia. Ennen tilaisuuden alkua suntio pukee ylleni valkean jumalanpalveluksen perusvaatteen, alban, siihen kuuluvan vyön sekä stolan. Tapana on, että pappi ei pukeudu itse, sillä se auttaa häntä muistamaan, että hänet vyöttää ja varustaa tärkeään tehtävään Kristus itse.

Alban valkoinen väri kuvastaa Kristuksen pyhyyttä ja vanhurskautta, jonka suojissa pappi toimii, ei omin voimin. Siunaustilaisuudessa papin stola voi olla valkea kuvaten taivaan kirkkautta. Valkoinen on myös pääsiäisen juhlaväri. Itse käytän mustaa stolaa, sillä siten voin ottaa pukeutumisellani osaa omaisten suruun, niin kuin muukin saattoväki tummiin pukeutuneina.

Kaikki muistot läsnä

Siunaustilaisuuden alussa tulen vainajan arkun taakse alttarille. Arkun takaa näen kirkon pitkän käytävän, se on kuin vainajan takana oleva elämäntie. Maallinen vaellus on päätepisteessään, kotikirkon alttarilla, kuin taivaan portilla.

Arkun luo lasketut kukat kertovat muistoista ja kiitollisuudesta vainajaa kohtaan. Saattoväen mielessä voi olla monenlaisia tunteita. Kaikki ei välttämättä ole ollut kaunista ja hyvää vainajan elämässä. Jumala katsoo meitä kuitenkin rakkaudella ja ymmärtäen. Hänen edessään saavat olla kaikki tunteet ja muistot esillä, myös ne kipeät. Jumala tietää taakkamme.

Siunaustilaisuus on paikka, jossa jokaisella on lupa näyttää tunteensa; saa itkeä tai olla itkemättä. Siunaustilaisuus antaa omaisille turvallisen paikan käsitellä tunteitaan kukin sisimmässään, mutta kuitenkin niin, että ei olla aivan yksin. Hautajaisiin osallistuminen auttaa omaisia merkittävällä tavalla surutyön läpikäymisessä ja on niitä harvoja paikkoja tässä ajassa, jossa itku, suru ja oman heikkouden näyttäminen on "normaalia". 

Jumala on rakkaus

Suntio on sytyttänyt jo etukäteen alttarin kynttilät, jotka surun keskellä loistavat pääsiäisaamun valoa. Jokainen siunaustilaisuus perustuu siihen, että ensimmäisenä pääsiäisenä Jeesus voitti kuoleman ja avasi meille tien taivaaseen. Kristitty kulkee kohti ikuista elämää kasteesta lähtien. 

Joskus omaisilla on huoli siitä, onko rakas ihminen matkalla taivaaseen. Olivatko "asiat kunnossa yläkertaan päin", uskoiko hän Jumalaan? Ihmisen sisimmässä asuva usko on salattu, vain Jumalan ja hänen itsensä välinen asia. Monesti elämän perusluottamus Luojaan on piilossa, sanattomana tuntemuksena sisimmässä. Uskoa on jo kaipaus kohti Jumalaa. On paljon ihmisiä, jotka eivät itsekään tiedosta uskovansa, ja kuitenkin he luottavat Jumalaan hiljaisesti - ehkä käyttäen Jumalasta eri nimeä, mutta kuitenkin. Ulkoapäin kukaan ei voi arvioida kenenkään uskoa.

On myös syytä muistaa, että luterilaisen oppimme mukaan usko ei ole ihmisen teko, vaan kasteessa saatu lahja Jumalalta. Kukaan ei voi itse oman elämänsä erinomaisuudella tai uskonsa vahvuudella taivasta tavoittaa - ikuinen elämä annetaan meille lahjaksi. Jumala yksin tuntee meistä jokaisen ja kuolemassa saamme jäädä turvallisesti hänen syliinsä. Taivaan portilla meitä on vastassa rakastava, armollinen ja anteeksiantava Jumala. Hän antoi ristillä ainoan Poikansa jotta meillä olisi ikuinen elämä.

Risti - ikuisen elämän merkki

Siunaustilaisuuden pyhin kohta on vainajan siunaaminen tekemällä hiekasta risti arkun päälle. Lausuessani siunaussanat "Maasta olet sinä tullut, maaksi pitää sinun jälleen tuleman, mutta Jeesus Kristus on sinut viimeisenä päivänä herättävä" teen ristin suurin piirten vainajan otsan kohdalle. Samalla muistan, miten hänen otsaansa pappi on piirtänyt ristin jo kasteessa. Ihmiselämä kuljetaan ristin suojassa.

Arkun päälle sormieni lävitse valuva hiekka kuvaa, miten jokaisen ihmisen elon päiville on asetettu määrä. Me palaamme maan tomuun. Risti muistuttaa siitä, että kristityn elämä ei pääty kuolemaan. Kristus antoi ristillä meille pääsyn taivaaseen, kun sovitti syntimme. Kuolemansa jälkeen ihminen kokee henkilökohtaisen pääsiäisen; hän nousee ikuiseen elämään kuten Kristus.

Jälleennäkemisen toivo

Omaisten ikävä on sitä, että rakasta ihmistä ei voi enää nähdä. Kuolema on lopullista. Ensimmäisenä pääsiäisenä myös opetuslapset olivat surullisia sillä Jeesus oli kuollut.

Ylösnoustuaan Jeesus ilmestyi opetuslapsille, ja he tunnistivat hänet. Samoin mekin taivaassa tunnistamme toisemme. Koemme jälleennäkemisen riemun, sillä taivaassa meitä odottaa moni rakkaamme. On lohdullista muistuttaa saattoväkeä siitä, että taivaassa tavataan. 

Arkkuhautaus vai tuhkaus?

Toisinaan omaiset miettivät, onko arkkuhautaus parempi kuin tuhkaus. Teologisesti en näe näiden välillä eroa, sillä joka tapauksessa maallinen ruumiimme jää tänne - taivaassa saamme uuden ylösnousemusruumiin. Enemmän hautauksen tavan valinnassa vaikuttaa, kumpi tapa on kulloisessakin tapauksessa käytännön kannalta mahdollisempi ja omaisten kannalta parempi. 

Uurnahautauksen jälkeen vainaja tuhkataan ja tuhkat asetetaan uurnaan, joka myöhemmin lasketaan maahan. Katsoessani omaista, joka kantaa sylissään hautaan rakkaansa tuhkaa, ajattelen miten vainaja on jo Jumalan sylissä, iankaikkisilla käsivarsilla. Maalliset jäänteemme, olivat ne sitten ruumiin tai tuhkan muodossa, ovat kuin taulu, josta ovat vain raamit jäljellä - itse kuva eli ihmisen sielu on jo poissa.

Matkalla iäisyyteen

Arkkuhautaus päättyy ruumissaattoon kohti hautausmaata. Hämeenkyröläisessä perinteessä pappi kulkee suntion kanssa hautajaissaattueen edessä. Ruumisauton edessä kävellessäni aian tunnen, miten olen vain Jumalan välikappale, oikeasti vainajaa johdattaa iäisyyttä kohti Kristus itse enkeleineen. Jeesus pääsiäisenä aukaisi tuonelan ovet ja vain hän voi saattaa kuolemasta elämään.

Suntion tehtävä on muistuttaa hautajaissaattueen ohi pyrkiviä autoja siitä, että ruumisautoa ei sovi ohittaa eika ajaa sitä vastaan. Vastaantulevan auton pitää pysähtyä kunnes saattua on kulkenut ohi. Kunnioitamme arkemme keskellä elämän ja kuoleman pyhyyttä sekä omaisten surua.

Ylösnousemuksen ilmansuunta

Kantajat hämmästyvät haudalla usein, miksi vainaja lasketaan hautaan jalat hautakiveen päin, eikö kuuluisi olla toisinpäin?

Varhain aurongon noustessa pääsiäisaamuna Jeesus nousi ylös kuolleista. Itä auringonnousun ilmansuuntana, sekä nouseva aurinko, muodostuivat jo alkukirkon aikaan ylösnousemuksen symboleiksi. Kristilliseen uskoon kuuluu ajatus siitä, että kerran Kristus tulee vielä toisen kerran maan päälle, idästä päin kuin nouseva aurinko. Tullessaan hän herättää kaikki uskossa kuolleet ikuiseen elämään. Tämän perinteen mukaisesti jo varhaiset kristityt hautasivat vainajansa kasvot kohden itää, odottamaan Kristuksen toista tulemista. 

Jokaisen siunauksen kohdalla suntio on etukäteen tarkistanut, miten päin vainaja lasketaan, jotta hänen kasvonsa jäisivät kohti itää. Hautaus itä-länsi -suuntaisesti toteutetaan Hämeenkyrössä aina kun se on haudan sijaintiin nähden mahdollista. Joskus vainajan hautaus kasvot kohti itää päin merkitsee vainajan laskemista hautaan jalat hautakiveen päin.

Ylösnousemuksen päivä on kerran viikossa

Jeesuksen ylösnousemus tapahtui sunnuntaina, siksi sunnuntai on koko seurakunnan juhlapäivä ja ylösnousemuksen viikonpäivä. Jokainen sunnuntai on pieni pääsiäinen. Seurakuntaan kuuluneen vainajan nimi luetaan aina hautauksen jälkeisessä sunnuntain jumalanpalveluksessa sekä rukoillaan hänen ja omaisten puolesta. Kun luen nimen ja sytytän vainajien kynttilän alttarille, tuntuu kuin samalla hetkellä vainajan nimi olisi kirjoitettu taivaan kirjaan. Aivan kuin hänet olisi julistettu kuuluvaksi taivaan pyhien joukkoon. 

Vanhan perinteen mukaisesti nimen lukemisen hetkellä omaiset kirkon penkissä voivat nousta seisomaan. Omaiset seisovat myös nimen lukemisen jälkeen tulevan surumusiikin ajan. Näin heidän surunsa tuodaan Jumalan eteen ja myös läsnäoleva muu seurakunta voi rukouksissaan ottaa osaa suruun. Korona-aikana omaiset voivat osallistua kirkkoon ja kuunnella nimen lukemista seurakunnan YouTube -kanavan kautta.

Kristillinen kirkko on aina uskonut, että jumalanpalvelusta vietettäessä mukana ei ole vain maan päällä elävä seurakunta vaan koko taivaan väki salatulla tavalla. Kirkkoon osallistuessaan omaisia voi lohduttaa ajatus, että heidän rakkaansa on ihmeellisellä tavalla läsnä jumalanpalveluksessa heidän kanssaan. Omaiset saavat viedä messusta kotiinsa mukanaan ikuisen elämän toivon, jota parhaiten kuvaavat monet virsikirjamme kauniit virret. Vainajaa hautaan laskettaessa laulan aina virttä 625:

Maasta tulleet olemme, maaksi muuttuu ruumis kerran, mutta multaan ei jää se, herättää sen ääni Herran. Hänen kirkkaudessaan iäisesti elää saan. Kuolon uneen nukkuneen Herra pukee muotoon uuteen, kirkastettuun ruumiiseen, se on luotu ikuisuuteen. Valkoisissa vaatteissa, katsella saan Jeesusta.