Olen Merja Eloranta, lastenohjaaja. Aloitin seurakunnassa syksyllä 1997 tekemällä lastenohjaajan sijaisuuksia. Myöhemmin kouluttauduin lastenohjaajaksi oppisopimuksella ja valmistuin keväällä 2007. Tein kuuden vuoden pätkän vastaavan lastenohjaajan töitä ja palasin perustyöhön syksyllä 2019. Syksystä 2018 olen ollut mukana myös aikuistyössä vetäen Ankkuri-iltoja pariskunnille.

34:n avioliittovuoden jälkeen jäin leskeksi joulukuussa 2020. Elämääni tuovat lohtua aikuiset lapseni sekä kaksi pientä lastenlasta. Myös Jumalan huolenpito, rukoilevat ystävät ja tämä ihana työ lasten ja perheiden parissa auttavat jaksamaan. Pidän kovasti kuntoliikunnasta, lukemisesta, käsitöistä ja lauta- ja korttipelien pelaamisesta (bridge!). Kuuntelen myös mielelläni musiikkia, kokoan palapelejä ja vietän paljon aikaa lastenlasteni kanssa.

Hei!

Olen Johanna Graeffe ja toimin diakoniatyöntekijänä Hämeenkyrön seurakunnassa. Diakoniatyön lisäksi hoidan seurakunnassamme ystävyysseurakuntatyötä Vironssa sijaitsevan Mustveen seurakunnan kanssa.

Minuun voit ottaa yhteyttä jos kaipaat keskustelua, kotikäyntiä, tukea surussa tai jos joku muu huoli painaa mieltäsi tai tarvitset esim. apua taloudellisten asioiden selvittelyyn.

Seurakuntatyössä sydäntäni lähellä on ihmisten kaikenlaiset kohtaamiset, joko kahden kesken tai isommalla joukolla. Minut voit löytää vaikkapa Myötätuuli-päivästä, seurakuntaretkiltä ja leireiltä tai muusta diakonian toiminnasta.

Arvostan työssäni verkostoitumista ja yhteistyön tekemistä eri tahojen; kunnan, järjestöjen ja eri toimijoiden kanssa, sillä yhdessä saamme enemmän aikaan. Erityisesti iloitsen jokaisesta vapaaehtoisesta ja kaikenlaisesta vapaaehtoistyöstä mitä seurakunnassamme tehdään.

Perheeseeni kuuluu aviomies, kaksi teini-ikäistä nuorta sekä Lilli-koira. Vapaa-ajalla viihdyn perheen parissa, puutarhatöissä, metsälenkeillä ja mökillä.

Olen Pirjo Järvinen, diakoniatyöntekijä, jonka työhön kuuluu sekä diakoniaa että aikuistyön asioita.
Minuun voi olla yhteydessä toivoessaan keskusteluapua tai kotikäyntiä, tietoa esim. pienpiireistä, Naistenkahviloista ja Alfa-kurssista.
Vapaa-ajallani viihdyn kävelylenkeillä, luen, maalaan akvarelleja sekä hoidan perhettä, kissoja ja pihaa.

Hei olen seurakunnassa vuoden 2020 alussa aloittanut perhetyöntekijä. Perhe-elämä on omakohtaisestikin tuttua, sillä kotoa löytyy aviomies ja neljä vilkasta 3-14-vuotiasta poikaa. Perhetyön lisäksi olen mukana varhaisnuorisotyössä. Unelmani seurakunnasta on sellainen, että se saisi olla meille jokaiselle toinen koti, jossa voi jakaa yhteistä uskoa ja elämä avoimesti ja rehellisesti. Toivon sen olevan myös paikka, jossa jokainen saisi löytää omat lahjansa ja palvella niillä rohkeasti toinen toisiaan ja Jumalaa.

Tervehdys. Olen nuorisotyön ohjaaja Mikkeli Kivimäki. Kotoisin olen Seinäjoelta. Syntymävuoteni on 1970. Jalkapalloa harrastin aikuisikään asti, joka olikin lempiharrastukseni. Myöhemmin innostuin opettelemaan saksofonin soittoa. Ensimäiseltä ammatiltani olen pianonvirittäjä. 22-vuotiaana muutin Kouvolaan, jossa siirryin harmonikkatehtaan palvelukseen kahdeksi vuodeksi ja toimin harmonikan virittäjänä.

22-vuotiaana tulin uskoon ja Jeesuksesta tuli minun vapahtajani. 31-vuotiaana menin Diakiin Helsinkiin opiskelemaan nykyiseen ammattiini. Haaveeni ja rukoukseni on, että nuoret voisivat löytää Jeesuksen elämäänsä ja tulla Hänen opetuslapsikseen.

Asun perheeni kanssa Karhella (Viljakkalassa), perheeseen kuuluu vaimoni Johanna sekä neljä poikaa joiden syntymävuodet ovat -05, -08, -14 ja -16. Menoa ja meininkiä riittää yhden perheen tarpeiksi ihan riittämiin.

Liikun mielelläni luonossa. Vuonna 2020 innostuin harrastuksesta: Kalastuksesta, ostin virvelin (myös luvan). Ostin kyllä vaimoltani salaa toisenkin virvelin. Vielä ku olis rahaa veneeseen...

Olen Hämeenkyrön seurakunnan kasvatuksen pappi. Työhöni kuuluu jumalanpalvelusten ja toimitusten lisäksi koulu- ja päiväkotityötä, eri ikäisten leirejä sekä erilaisia kohtaamisia lasten ja nuorten kanssa kerhoissa, rippikouluissa, nuortenilloissa ja muuallakin. Musiikki, teatteri, tanssi ja kirjallisuus ovat lähellä sydäntäni, minkä saattaa joskus huomata työtavoissanikin.  

Teen diakoniatyötä eri ikäisten parissa, ja lisäksi työhöni kuuluu lähetykseen ja kansainvälisyyteen liittyviä asioita. Toivon, että minuun on helppo ottaa yhteyttä kaikenlaisissa asioissa.

Olen Espoosta Hämeenkyrön maaseudulle kulkeutunut kolmen lapsen äiti.

Innostun elämän eri sävyistä ja erilaisista ihmisistä. Vapaa-ajallani rapsuttelen kissoja ja lampaita.

Olen ollut tässä seurakunnassa töissä vuodesta 2009. Työtehtäviini kuuluvat messut, hartaudet ja toimitukset, kaikki papin perinteiset työt. Erityisesti vastaan seurakunnassamme hautaan siunaamisista.

Olen diakoniapappi ja hoidan seurakunnan yhteyksiä paikallisiin hoivayksiköihin. Vastaan seurakunnassa sotiemme sukupolvien perinnetyöstä, sillä sieluni on läpikotaisin sinivalkoinen. Minulle isänmaallisuus on ennenkaikkea sitä, ettei kaveria jätetä, vaan huolehdimme toinen toisistamme - tämä on sotiemme veteraanien sekä sotiemme sukupolvien henkinen ja hengellinen perintö, mutta myös diakoniatyön ydin - lähimmäisenrakkaus. Vastaan yhdessä monien paikallisten yhdistysten kanssa Veteraanien perinnekerhon toiminnasta sekä isänmaallisten seppeleenlaskujen jne tilaisuuksien järjestämisestä.

Toimin seurakunnan vapaaehtoistoiminnan yhteyshenkilönä ja organisoin esimerkiksi messuavustajien, Jumalan kämmenellä -kirjoittajien sekä kirkkoväärtien toimintaa. Lisäksi olen mukana aikuistyössä, johon kuuluu Laulu- ja soitinyhtye Mamma, Pappi ja Pappojen toiminta Sarven lauluilloissa. Vastaan myös seurakunnan viestinnästä.

Täällä Hämeenkyrössä minut on jo opittu tuntemaan avoimena estetiikkona ja kulttuurin suurkuluttajana. Arvostan myös kaikkea vanhaa sekä perinteitä, mutta elän tässä ajassa. Huumorissani ja perusiloisessa luonteessani näkyvät karjalaisjuureni. Harrastan runoja, kirjallisuutta, teatteria, puutarhaa, ruokaa ja kodin hoitoa. 

Minua pappina kuvaa varmaan se, että aika usein minulle sanotaan: "Ei uskoisi, että olet pappi. Sinähän puhut ihan tavallisia asioita ja olet ihan tavallinen ihminen!" Ja oikeasti, niinhän me kaikki papit olemme :)

Olen toiminut Hämeenkyrön kirkkoherrana 1.4.2019 alkaen. Kirkkoherran tehtäviä on johtaa seurakunnan työtä yhdessä luottamushenkilöiden kanssa. Tämä merkitsee mm. työn suunnittelua, arviointia ja kehittämistä. Työni sisältää myös normaalia papintyötä: jumalanpalveluksia, kirkollisia toimituksia ja hartaustilaisuuksia.

Hämeenkyrön seurakunnassa on tilaa erilaisille ihmisille. Kaikista uskonkysymyksistäkään ei täydy olla samaa mieltä. Toivon, että seurakuntamme voisi olla sinulle paikka, jossa löydät matkakumppaneita elämän tiellä ja jossa voit tulla sisäisesti ravituksi. Tarkoitus on myös, että jokainen voisi tuoda omat lahjansa toisten palvelukseen. Toivon, että otat minuun rohkeasti yhteyden, mikäli sinulla on jotakin kysyttävää, ehdotettavaa tai muuta sydämelläsi.

Harrastan israelilaista tanssia, valokuvausta, lintujen tarkkailua ja kitaran soittelua.

Olen Tarja ja työskentelen särkijärven leirikeskuksessa apuemäntänä.