Kirkkoherra Jorma Pitkäsen lähtösaarna nyt luettavissa.
Lähtösaarna kynttilänpäivänä 8.2.2026
Luuk. 2: 22-33
”Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä.” Simeonin sanat sopivat tähän päivään kuin nakutettu. Rauhassa lähteminen merkitsee nimittäin alkutekstissä eron saamista ja tehtävästä vapautumista.
Vanhan Simeonin kohdalla sanoilla on sitten toinenkin merkitys, jonka kaikki ymmärrämme. Simeonin viesti meille, eräänlainen testamentti, kuuluu: ”Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka koittaa kansallesi Israelille.”
-Mitä nämä sanat tarkoittavat?
Kun puhutaan valosta, joka koittaa, sen taustalla on ajatus, että sitä ennen on ollut pimeää. Ja vastaavasti, kun puhutaan pelastuksesta, sen taustalla on jokin hätä. Esimerkiksi vajaa kuukausi sitten suomalainen valtamerisoutaja joutui hätätilanteeseen pyrkiessään Kapkaupunkiin. Hänet sitten pelastettiin merialueella seilanneeseen kauppa-alukseen.
Tarkastelkaamme siis ensin Simeonin sanoman tummaa taustaa. Tarkoitan sitä moninaista pahaa, joka elämäämme uhkaa.
Olemme viimeisen vuoden aikana joutuneet seuraaman länsimaisen demokratian murentumista Yhdysvalloissa. Samalla koko maailmanjärjestys on ajautunut kriisiin. Seuraavat sanat eivät ole Putinin vaan Trumpin vaikutusvaltaisen neuvonantajan suusta:
– Me elämme tosimaailmassa, jota hallitaan voimalla, mahdilla ja vallalla. Me olemme suurvalta […] ja aiomme käyttäytyä sen mukaisesti.
Sääntöpohjainen maailmanjärjestys on korvautumassa Kiinan, Venäjän ja Yhdysvaltojen etupiireillä. Maailmassa, jota suurvallat jakavat kuin kakkua, kaikilla muilla on riski päätyä kakun palasiksi.
Tässä tulee räikeällä tavalla ilmi ihmisluontoa hallitseva itsekkyys. Se aiheuttaa suurta kärsimystä, jos se pääsee hallitsemaan minkään sitä rajoittamatta.
Kotimaan uutisista silmiini osui tätä saarnaa valmistaessani seuraava otsikko: ”Turvakodeissa ennätysmäärä asiakkaita – uhrit ovat saattaneet kestää väkivaltaa jo vuosia.” YLE:n jutussa kerrottiin, että menneenä vuonna lähes 6000 ihmistä haki turvaa eri puolella Suomea.
Hieman tätä ennen YLE uutisoi joensuulaisen päiväkodin pitkittyneestä väkivaltaongelmasta. Lapset purevat ja käyvät toisiin lapsiin käsiksi.
Joudumme näkemään, että paha on kiusana hiekkalaatikolta vanhainkotiin, sekä paikallisesti että globaalisti. Se viettelee yhtä lailla kuninkaallisia ja rahvasta.
Ongelma ei ole syvimmältään yhteiskunnan rakenteissa, hallituksessa, sosiaalisessa mediassa eikä edes puutteellisessa kotikasvatuksessa, vaan ihmisen sydämessä. Sieltä Jeesuksen mukaan lähtevät pahat ajatukset, varkaudet murhat, aviorikokset ja kaikki muu paha.
Tämä sydänsairaus on sellainen tauti, jonka kansanterveydelliset vaikutukset ulottuvat laajemmalle kuin tajuammekaan. Voi sitä kivun ja murheen määrää, jonka itsekäs ja paha sydän toisille ihmisille aiheuttaa! Ja toisaalta: miten paljon parempi meidän ja muiden olisi elää, jos omasta sydämestä lähtisi hyviä ajatuksia, rohkaisevia sanoja ja rakkaudellisia tekoja.
-”Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta esiin hyvää” sanoo Jeesus. Eikö tässä ole tavoittelemisen arvoinen päämäärä meille kaikille: tulla hyväksi ihmiseksi. Miltä tuntuisi mennä kouluun tai työpaikalle, elää kotona, hoitaa arkisia askareita ja kantaa elämän kuormia, jos sitä saisi tehdä hyvien ihmisten keskellä?
”Terveeltä, hyvältä elämältä, eräänlaiselta paratiisin esikartanolta”, eikö niin?
”Utopialta!” Tämä on inhorealistin vastaus - henkilön, joka on joutunut kohtaamaan liikaa pahuuden varastosta tuotua pahaa.
Miten hyvyys voisi lisääntyä keskellämme? Uskon, että me kaikki haluamme olla rakentamassa parempaa huomista, vaikka meillä olisikin keinoista eri käsitys. Mikä on kirkon vastaus esitettyyn kysymykseen?
Kun Jeesus aloitti julkisen toimintansa, hän julisti Jumalan valtakuntaa. Hänen viestinsä oli ja on yhä: ”Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa evankeliumi.”
Herrassa Jeesuksessa maailman pimeyden keskelle on tullut Jumalan valtakunta. Siellä saadaan ja annetaan anteeksi, siellä opetellaan kysymään Jumalan tahtoa ja etsimään toistenkin parasta. Missä tämä valtakunta saa sijaa, siellä saadaan kokea Jumalan siunausta.
Edellä mainitut esimerkit pimeyden lisääntymisestä havainnollistavat puolestaan sitä, millaiseksi elämä muodostuu, kun Jumalalla ei ole enää tilaa yhteiskunnassa. Emme kaiketi tahdo kehityksen kulkevan Hämeenkyrössä tähän suuntaan?
Meitä siis kutsutaan etsimään Jumalan tahtoa ja lähimmäisen parasta – ja tähänhän 10 käskyä ja rakkauden kaksoiskäskykin kehottavat.
Rehellinen ihminen myöntää tavoitteen hyväksi, mutta tajuaa samalla oman heikkoutensa: ”Jos minulla on jo vaikeuksia pitää kiinni tekemistäni uudenvuoden lupauksista, kuinka sitten voin yltää sellaiseen elämänmuutokseen, jota Jeesus näyttää edellyttävän”. Enhän voi muuttaa sydäntäni toisenlaiseksi enkä saa itsekkyyttä hengiltä: se livahtaa jonnekin, kuten Hämeenkyrössä tappotuomion saanut susi.
Hyvät seurakuntalaiset. Tässä me tulemme nyt sen Jumalan valmistaman pelastuksen äärelle, jota vanha Simeon ylistää. Kuten todettua, pelastaminen tarkoittaa jo lähtökohdissaan sellaisen ihmisen auttamista, joka on joutunut ylivoimaiseen tilanteeseen.
En pysty rakastamaan lähimmäistäni niin kuin itseäni, saati Jumalaa yli kaiken, se ei yksinkertaisesti onnistu. Tämän Jeesuksen opetuslapsetkin olivat ymmärtäneet, ja siksi he kysyivät häneltä: ”Kuka sitten voi pelastua?”
Siihen Jeesus vastasi: ”Mikä on ihmiselle mahdotonta, on Jumalalle mahdollista”.
Jumala olkoon kiitetty! Tässä on toivomme perusta. Jumalalle ovat mahdottomatkin asiat mahdollisia. Siksi sinunkaan ei tarvitse ajautua toivottomuuteen, kun näet oman sydämesi hitauden, haluttomuuden ja huolettomuuden. Kun tajuat, että sinun ja Jumalan välinen kuilu ei ole omin voimin ylitettävissä.
Kristinoppi puhuu tällä kohtaa perisynnistä. Se on kuin syvä meri välillä rajustikin kuohuvan pinnan alla. Mutta pärskeet eivät ole tämän asian ydin. Ongelma on syvemmällä. Tässä ei auta ryhdistäytyminen eikä edes vilpitön halu panna pois kaikki väärä. Se on kuin yrittäisimme tyhjentää merta ämpärillä.
Kuinka sitten mahdoton voi tulla mahdolliseksi? Ei kai voi olla niin, että pyhä Jumala hyväksyisi sellaisen ihmisen, joka on niin monin tavoin puutteellinen ja itsekkyytensä vanki?
Evankeliumi vastaa: Jumalalle on kaikki mahdollista.
Kuule mitä Raamattu sanoo: ”Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt.” Jumala itse tuli Kristuksessa ihmiseksi ja eli niin kuin ihmisen tulee elää. Hän teki sen, mihin sinä et pystynyt. Armossaan hän tekee nyt sellaisen onnellisen vaihtokaupan, että tuo Kristuksen hyvä elämä luetaan sinunkin hyväksesi. Voisi sanoa, että Jumala tekee eräänlaisen talletuksen sinun tilillesi.
Tähän vaihtokauppaan kuuluu vielä toinenkin puoli. Vapahtaja on ottanut kantaakseen sinun pahat ajatuksesi, sanasi ja tekosi sekä sen mistä tämä kaikki nousee. Tätä toista puolta Jumalan armosta voisi luonnehtia tililläsi olevan velan pois maksamiseksi. Siksi Johannes Kastaja sanoi Jeesusta tarkoittaen: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!”
Evankeliumin ydin on tässä: Kun ihminen etsiytyy Kristuksen turviin, astuu voimaan se, minkä Kristus on tehnyt hänen puolestaan. Sen vuoksi sinäkin voit seistä velattomana, syyttömänä ja hyväksyttynä Jumalan edessä – sellaisena kuin olet!
Tätä ihmeellistä ja onnellista vaihtokauppaa me tarkoitamme, kun me puhumme pelastuksesta. Teologian kielellä tämä asia ilmaistaan sanomalla, että me tulemme vanhurskaiksi uskon kautta Jeesukseen emmekä tekojemme perusteella.
Tätä on Jumalan armo: Ansaitsematon Rakkaus Meidän Osaksemme. Tässä nyt tulee nähtäväksi se Jumalan kirkkaus, jota Simeon ylistää. Tässä se säteilee meidänkin elämäämme.
Olkoon Jumala kiitetty siitä, että tämä kirkas valo vielä loistaa keskellämme. Sen valaisemina voimme elää turvallisin mielin ja myös lähteä rauhassa, kun sen aika on. Saakoon tämä valo loistaa täällä Hämeenkyrössä ja kansamme keskellä kaikille siunaukseksi!
Mon Feb 09 17:32:00 EET 2026