Jorma Pitkänen on nyt kirkkoherramme

 

Kiitollisina saimme olla mukana, kun Hämeenkyrön seurakunnan uusi kirkkoherra Jorma Pitkänen asetettiin virkaansa Hämeenkyrön kirkossa sunnuntaina 12.5.2019. Virkaanasettamisen toimitti piispa Matti Repo avustajineen.

Mukana oli vieraita kauempaakin, kirkkoherra Eenok Haamer vaimonsa kanssa ystävyysseurakunnastamme Mustvesta.

Juhla jatkui Koskilinnassa, ja siellä kuultiin puheenvuoroja sekä musiikkiesityksiä. Myös kirkkoherra itse esiintyi israelilaisen tanssin ryhmän kanssa.

Yhteisenä haasteenamme olkoon nyt rukoilla uuden kirkkoherran ja koko seurakunnan puolesta.

 

Valokuvat: MInttumaria Ukkonen

Kirkkoherra Jorma Pitkäsen saarna virkaanasettamisessa su 12.5. 2019

 

Joh.16: 16-23

"Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen."

Jotkut opetuslapsista kyselivät toisiltaan: "Mitä hän oikein tarkoittaa sanoessaan: 'Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen'? Ja mitä hän tarkoittaa, kun sanoo menevänsä Isän luo?"

"Miksi hän puhuu vähästä ajasta?" he ihmettelivät. "Ei hänen puhettaan ymmärrä."

Jeesus huomasi, että heidän teki mieli kysyä häneltä. Hän sanoi heille: "Sekö teitä askarruttaa, että sanoin: 'Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen'? Totisesti, totisesti: te saatte itkeä ja valittaa, mutta maailma iloitsee. Te joudutte murehtimaan, mutta tuskanne muuttuu iloksi. Nainen, joka synnyttää, tuntee tuskaa, kun hänen hetkensä koittaa. Mutta kun lapsi on syntynyt, äiti ei enää muista kipujaan vaan iloitsee siitä, että ihminen on syntynyt maailmaan. Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää.Sinä päivänä te ette kysy minulta mitään. "Totisesti, totisesti: mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille.

 

”Mitä hän oikein tarkoittaa? Ei hänen puhettaan ymmärrä.”

Kirkko joutuu kohtamaan monenlaisia haasteita. Niukentuvista taloudellisista resursseista on puhuttu paljon. Vielä suurempi kysymys on kuitenkin se,  ymmärretäänkö kirkon sanoma.

-Kirkkoa on välillä ja aiheestakin moitittu kaanaan kielestä eli liian teologisesta ja käsitteellisestä puheesta

- monet ovat kokeneet, että kirkko ei vastaa heidän kysymyksiinsä -  tai sitten se  vastaa sellaisiin kysymyksisiin, joita ei enää tehdä

-jos tämä on oma kokemus,  kirkosta erotaan varsin helposti , kun jokin sopiva ärsyke tulee

 

-ymmärtämisen vaikeus näyttää kohdanneen myös Jeesuksen  lähipiiriä

-”miksi hän puhuu ”vähästä ajasta?”

-emme me nykyajan kristitytkään välty kysymyksiltä pyrkiessämme seuraamaan kerran kasteessa saamaamme kutsua

-järkihän  joutuu jo keskeisimpien uskonkohtien äärellä vaikeuksiin: näitä ovat esimerkiksi Jeesuksen ihmiseksi tuleminen ja  hänen ylösnousemuksensa, siis joulun ja pääsiäisen sanoma

-myös elämänkulkumme voi johtaa meidät ihmettelemään: ”Mitä hän oikein tarkoittaa?”

-yksi ja toinen saa matkaseurakseen sellaisen ristin, jota ei lainkaan osannut odottaa

-Silloin mieleen nousee polttavana kysymys: Miksi juuri minulle kävi näin?

 

-Päivän evankeliumin kaikkein luonnollisin tulkinta on se, että Jeesus puhui jäähyväispuheessaan siitä koetuksen ajasta, jonka hänen oppilaansa tulisivat pääsiäisviikolla ja ennen muuta pitkänäperjantaina kokemaan

- Jeesus siis viittaisi puheessan omaan kuolemaansa, mutta myös sen jälkeiseen ylösnousemukseen ja ilmestymiseensä oppilailleen;  tapahtuma olisi opetuslasten näkökulmasta kuin  kuin synnytys äidille

-Herramme ristintiehen liittyvän opetuksen  vastaanottaminen oli Jeesuksen oppilaille kuitenkin ylivoimaista, he eivät missään vaiheessa ymmärtäneet Jeesuksen puhetta nisunjyvän tiestä

-Jumalan merkillinen pelastussuunnitelma alkoi avautua heille vasta pääsiäisen jälkeen

 

-sitten on toinen mahdolinen tulkinta. Kristillisessä kirkossa on aina uskottu, että Jeesuksen ja apostolien sanat ovat olemukseltaan ajattomia

 – samoin kuin veteen heitetystä kivestä lähtee useita samankeskisiä aaltoja, niin Raamatunkin tarkoitus on puhutella jokaista sukupolvea

-kirkon sanoman lähtökohta ja ydin pysyvät kuitenkin veteen heitetyn kiven tavoin muuttumattomina

 

-Miten siis Herramme viesti meille tässä ja nyt?

-Voimme  ottaa lähtökohdaksi Jeesuksen sanan päivän evankeliumissa:  ”Totisesti, totisesti: te saatte itkeä ja valittaa, mutta maailma iloitsee. Te joudutte murehtimaan, mutta tuskanne muuttuu iloksi.”

-elämän surut ja  taakat voivat olla se kontaktipinta, joka saa tämänkin ajan ihmisen etsimään vastauksia perimmäisiin kysymyksiin

-ahdinko – tai ehkä odottamaton onni – voivat  saada hänet  avaamaan radion iltahartauden aikaan tai lähtemään seurakunnan tilaisuuteen

-on varmaan myös niin, että  kun kirkko kulkee ihmisten rinnalla heidän maallisissa murheissaan, he ovat valmiimpia kuuntelemaan taivaallistakin viestiä

- erilaisten huolten, pettymysten ja surujen kohdatessa ratkaisevaa ei kenties olekaan se, ymmärränkö minä kaiken sen, mitä elämässäni kohtaan ,vaan se, miten voin kestää vastoinkäymiset ja säilyttää elämänuskoni

-jos jostakin löytyy apu, sinne kyllä lähdetään

 

-Ihmissuhteisiin, perhe-elämään, yksinäisyyteen, toimeentuloon ja terveyteen liittyvät kamppailut lienevät niitä tyypillisimpiä taakkoja, joiden kanssa me kamppailemme

-Tulevaisuuden näkökulmasta on syytä kiinnittää erityistä huomiota siihen, miten lapset ja nuoret jaksavat.

Hämeenkyrön kunnavaltuusto käsitteli hiljattain hyvinvoinnin vuosiraporttia. Eräässä ryhmäpuheenvuorossa nostettiin esille se, että viidennes nuorista kokee terveydentilansa keskinkertaiseksi tai huonoksi.

 Siteeraan puheenvuoron pitäjää: ”Kun tähän lisätään ikävät luvut ystävien puutteesta,  humalajuomisesta ja lisääntyvästä huumeiden käytöstä, voidaan vetää yhtäläisyysmerkki syrjäytymisen kanssa

-Monissa  tilastoissa, kuten  nuorten päihteiden  käytössä, Hämeenkyrössä prosentit olivat verrokkiryhmien korkeimmat

-Esille nostettiin myös nuorten psykiatrisen hoidon tarpeen räjähdysmäinen kasvu Pirkanmaalla

 

- nämä ovat huolestuttavia tietoja, joiden äärellä jokaisen tulisi havahtua

-Profeetan sana on edelleen ajankohtainen: ”Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät, nuorukaiset kompastelevat ja  kaatuvat.”

-Profetia ei kuitenkaan lopu tähän vaan jatkuu: ”mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkö uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy.”

-Tilastojen käyrien ei ole pakko mennä vuodesta toiseen samaan suuntaan

-Niin nuoriso kuin kaikki muutkin voivat löytää haasteidensa keskellä uuden voiman, joka kohottaa heidät siivilleen, joka auttaa heitä terveeseen ja turvalliseen elämään, niin että he eivät uuvu eivätkä väsy

 

-jos tämä on mahdollista, jos sekä yksittäistä ihmistä että yhteisöä uudistava voima on  ulottuvillamme, silloin jokaisen kannattaa kuunnella korva tarkkana, mistä  kirkon sanomassa on kyse

-niin, silloin kannattaa kuunnella, vaikka ei kaikkea ymmärtäisikään

-onhan olennaisempaa se, että me avun elämäämme  kuin se, että järki   saa sitä tyydyttävän vastauksen olemassaolon arvoituksiin

 

-Hyvä kuulija, saatat ehkä omien vaiheittesi väsyttämänä olla taipuvainen sanomaan: Ei ole Herra nähnyt elämäni taivalta, minun asiastani ei Jumala välitä

-tähän päätelmään me vääjäämättä päädymme, jos mittaamme Jumalan rakkautta vain kokemuksiemme valossa. Jokaisen ihmisen elämässä on ainekset katkeruuteen.

-mistä sitten voin tietää, että Jumalalla on rakastavia ajatuksia minua kohtaan, jos kokemusmaailmani puhuu aivan päinvastaista?

-apostoli Paavali vastaa: ”Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä.” Kristuksessa voimme nähdä  Taivaallisen Isän kasvot

-älä anna elämänkokemuksiesi äläkä myöskään omantuntosi syytöksien vääristää kuvaasi Jumalasta. Hän on tullut auttamaan sinuakin, siitä hänen Poikansa kulkema tie on pysyvänä merkkinä

 

-Luomakunnasta otetut esimerkit  havainnollistakoot osaltaan tätä asiaa, kehottaahan päivän vanhan testamentin tekstikin meitä tarkkailemaan Jumalan luomistekoja.

-Lintujen suojelu- ja harrastejärjestö Birdlifen sivuilla esiteltiin päättyvällä viikolla kaksi lintua, joita juuri näinä aikoina voidaan havaita. Toinen niistä on rannikkoalueella esiintyvä haahka. Naarashaahka vuoraa pesänsä untuvilla, joita se nyppii omasta rinnastaan. Eikö tässä ole myös mitä puhuttelevin kuva Luojasta, joka  ajattelee luotujensa parasta.

-Jeesus itse vertaa itseään kanaemoon,  joka haluaa sulkea poikaset syliinsä. Talleta nämä kuvat mieleesi ja ajattele niitä silloin, kun sisimmästäsi kumpuavat äänet haluavat vaivuttaa sinut epätoivoon

-kristittyinä meidän tulee ankkuroida uskomme – ei kokemuksiimme Jumalan rakkaudesta vaan lupauksiin  hänen rakkaudestaan

 

-elämässä voidaan joutua kokemaan tuskaa, joka on verrattavissa synnyttävän äidin kipuun

-olen ollut pari kertaa mukana, kun lapsi on tullut maailmaan – se ei ollut vierestäkään ihan helppoa seurattavaa

-Jeesuksen puhe siitä ilosta, jonka synnyttäjä voi kokea tuskansa jälkeen, rohkaiskoon meitä riippumaan Jumalan lupauksissa pimeinä aikoina

-kärsimystä ei sittenkään ole tarkoitettu elämäsi  päätepysäksi vaan väliasemaksi

-rohkaistu uskomaan, että sinä et ole tässä asiassa poikkeus, vaan kuulut siihen joukkoon, josta Herra tahtoo ja voi pitää huolen

-”kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman”

 

-Lopuksi. Päivän evankeliumissa on kohtia, jotka viittaavat myös tämän maailman ajan jälkeiseen todellisuuteen:

”Silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää. Sinä päivänä te ette kysy minulta mitään.”

-Vielä joudutaan kuitenkin elämään uskossa, vielä kamppaillaan ja  usein itketäänkin, mutta jo nyt saadaan myös kokea  lohdutusta, toivon viriämistä ja  taivaallisen rakkauden lämpöä

-Jeesuksen mukaan kerran tulee kuitenkin aika jona hänen opetuslapsensa eivät enää kysy häneltä mitään

-ehkä silloin ymmärrämme paremmin. Tai olisiko pikemminkin niin, että kun  päästään isän rakastavaan syliin, silloin ei enää kaivata muita vastauksia