Nuorisotyön, varhaisnuorisotyön ja rippikoulutyön työpajan jäsenet

Hei olen seurakunnassa vuoden 2020 alussa aloittanut perhetyöntekijä. Perhe-elämä on omakohtaisestikin tuttua, sillä kotoa löytyy aviomies ja neljä vilkasta 3-14-vuotiasta poikaa. Perhetyön lisäksi olen mukana varhaisnuorisotyössä. Unelmani seurakunnasta on sellainen, että se saisi olla meille jokaiselle toinen koti, jossa voi jakaa yhteistä uskoa ja elämä avoimesti ja rehellisesti. Toivon sen olevan myös paikka, jossa jokainen saisi löytää omat lahjansa ja palvella niillä rohkeasti toinen toisiaan ja Jumalaa.

Tervehdys. Olen nuorisotyön ohjaaja Mikkeli Kivimäki. Kotoisin olen Seinäjoelta. Syntymävuoteni on 1970. Jalkapalloa harrastin aikuisikään asti, joka olikin lempiharrastukseni. Myöhemmin innostuin opettelemaan saksofonin soittoa. Ensimäiseltä ammatiltani olen pianonvirittäjä. 22-vuotiaana muutin Kouvolaan, jossa siirryin harmonikkatehtaan palvelukseen kahdeksi vuodeksi ja toimin harmonikan virittäjänä.

22-vuotiaana tulin uskoon ja Jeesuksesta tuli minun vapahtajani. 31-vuotiaana menin Diakiin Helsinkiin opiskelemaan nykyiseen ammattiini. Haaveeni ja rukoukseni on, että nuoret voisivat löytää Jeesuksen elämäänsä ja tulla Hänen opetuslapsikseen.

Asun perheeni kanssa Karhella (Viljakkalassa), perheeseen kuuluu vaimoni Johanna sekä neljä poikaa joiden syntymävuodet ovat -05, -08, -14 ja -16. Menoa ja meininkiä riittää yhden perheen tarpeiksi ihan riittämiin.

Liikun mielelläni luonossa. Vuonna 2020 innostuin harrastuksesta: Kalastuksesta, ostin virvelin (myös luvan). Ostin kyllä vaimoltani salaa toisenkin virvelin. Vielä ku olis rahaa veneeseen...

Olen Hämeenkyrön seurakunnan kasvatuksen pappi. Työhöni kuuluu jumalanpalvelusten ja toimitusten lisäksi koulu- ja päiväkotityötä, eri ikäisten leirejä sekä erilaisia kohtaamisia lasten ja nuorten kanssa kerhoissa, rippikouluissa, nuortenilloissa ja muuallakin. Musiikki, teatteri, tanssi ja kirjallisuus ovat lähellä sydäntäni, minkä saattaa joskus huomata työtavoissanikin.  

Muistan hyvin, kuinka olin ensimmäistä kertaa kouluikäisille järjestetyllä seurakunnan leirillä. Minun ei alunperin pitänyt sille edes osallistua, mutta niin vain kävi. Olin isän, äidin ja sisarusteni kanssa ollut pyhäkoululeirillä ja leirin lopussa leirikeskuksen pihaan saapui bussillinen kouluikäisiä. He olivat tulossa seuraavaksi alkavalle kouluikäisten leirille. Silloin seurakunnan nuorisotyönohjaaja tuli kysymään, haluaisinko minäkin jäädä tuolle leirille ja minä halusin. Sillä leirillä oli kivaa! Siitä lähtien olen tykännyt  lähteä leirille. Ensin leiriläisenä, sitten isosena, apuohjaajana ja lopulta leirin vetäjänä. Toivon että nyt, kun itse järjestän leirejä ja muuta toimintaa kouluikäisille, että joku mukaan tulija voisi saada yhtä hyvän kokemuksen kuin itse lapsena sain.

Tulin töihin Hämeenkyrön seurakuntaan syksyllä 2005. Minut tapaa esimerkiksi lastenleirillä, riparilla, kouluilla, junnu-illassa ja nuorten toiminnassa. Minulta voi kysellä kaikesta seurakunnan kouluikäisten toiminnasta.

Minulla on kolme lasta ja ihana vaimo. Pidän musiikista, soita kitaraa ja tykkään laulaa paljon. Tykkään myös urheilusta, harrastan mm. maratonjuoksua, sählyä, frinbeegolfia ja geokätköilyä.