Hämeenkyrön pappila rakennettiin nykyiselle paikalle vuosina 1846-49 kirkkoherra Georg Jacob Forsmanin astuttua virkaansa.Piirustukset tilattiin Keisarillisesta Intendentinkonttorista, jonka johtaja oli C.L. Engel kuolemaansa asti.Rakennuksen kuisti ja parveke ovat myöhäisemmältä ajalta.

Forsmanin poika Georg Zachris, sittemmin vapaaherra Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen kirjoitti pappilassa ensimmäisen suomenkielisen pitäjänhistorian Kertomus Hämeenkyrön pitäjästä v. 1851.

Pappila oli kirkkoherran asuntona viimeksi Hannu Lehtipuun oltua Hämeenkyrön kirkkoherrana vuoteen 2001 saakka.
Sen jälkeen lahjoitusvaroin korjatusta Isopappilasta on tullut yksi kysytyimmistä seurakunnan tiloista hengellisiin tilaisuuksiin sekä perhejuhliin.

Paikallishistoria kertoo, että kun Turun Hiippakunnan kirkollinen elämä järjestettiin 1200-luvun jälkipuoliskolla kanonisten muotojen mukaiseksi ja vakiinnutettiin täällä Kyrön oikeutena tunnettu kirkollinen verotus, tämä edellytti myös kirkon ja pappilan rakentamista pitäjään.
Kirkko nousi jokisuuhun, nykyisen vanhan hautausmaan alueelle ja Pappila sen lähelle, nykyisen Suomelanpihan paikkeille.

Kyrön Pappilalle annettiin tiluksia runsaasti. Tilan suuruus oli aikanaan 3500 tynnyrinalaa, n. 1700 hehtaaria, 1.5 manttaalia. Torppia syntyi 30, niistä 22 itsenäistyi taloiksi 1920-luvulla. Entinen suurtila muodostaa nykyisen Pappilan kylän. Sotien jälkeen tilasta lohkottiin tuhatkunta metsähehtaaria ja sata peltohehtaaria. Nykyinen kirkonkylän keskustaajama on rakennettu Pappilan pelloille.

Kun Georg Jacob Forsman tuli Hämeenkyröön kirkkoherraksi 1845, alkoivat seurakunnassa myös rakennustyöt. Uusi Pappila valmistui 1849 nykyiselle paikalleen. Piirustukset tilattiin Keisarillisesta intendentinkonttorista, jonka yli-intendenttinä oli ollut C.L.Engel kuolemaansa 1840 asti. Talo tehtiin hirrestä, 15 syltä pitkä ja 7 leveä ( 25 m x 12 m ), ” 10 huonetta alakerrassa ja 2 vähäistä vintti-kammiota.” Julkisivun kaunisikkunainen kuisti valmistui muutamaa vuotta myöhemmin ja puutarhan puoleinen parveke 1930-luvulla Bertel Strömmerin piirustusten mukaan. Silloin myös virasto-osa holvattiin tulenkestäväksi ja taloon tuli nykyajan mukavuudet.

Forsmanin poika Georg Zachris, sittemmin vapaaherra Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen, kirjoitti pappilassa ensimmäisen suomenkielisen pitäjänhistorian Kertomus Hämeenkyrön pitäjästä v.1851. Pappilan seinään on sata vuotta myöhemmin kiinnitetty tapahtumasta kertova muistolaatta.

Pappilassa viranhaltija toisensa jälkeen vaihtui ja aikaa kului 150 vuotta.

6.9.2003 Isopappila vihittiin uudelleen käyttöön. Takana oli liki parivuotinen, mittava peruskorjaus koko talossa, jonka mahdollisti teollisuusneuvos Seppo Parhankangas.

Isopappilassa on nykyään paljon seurakunnan omaa toimintaa. Erilaiset piirit kokoontuvat, kirkkokahvit tarjoillaan useasti vuoden aikana, on rippikoulutilaisuuksia, 70-v. yhteissyntymäpäivät, veteraanitilaisuuksia, naisten iltoja sekä kirkkoneuvoston että – valtuuston kokouksia.